7. Myytit uusiksi

Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi
(Kalevalan 1. runo, säkeet 231–236)

Ennen vanhaan uskottiin, että asioiden hallinta paranee, kun niiden synty tunnetaan.
Toiko haikara minut äidin helmoihin kasvamaan. Sillä tavallako minä olen alkuni saanut. Suuri kokoisen linnun nokassa lennätettynä. Mistä se tiesi juuri meille tulla. Entä jos olen vaihdokas. Jos minut oli määrä viedä aivan toisaalle, vaikka ihan eri valtioon. Oikeasti puhuisin sujuvaa ranskaa ja oikeasti minulla olisi kaksi lasta Johnny Deppin kanssa. Tai jos haikara eksyi räntäsateessa vain vähän ja minä olenkin oikeasti entinen ympäristöministeri ja nyt äitiyslomalla kansanedustajan työstä.
Haikara on kunnioitusta herättävän näköinen lintu punaisine nokkineen. Jos se lennättää vauvoja pesästään asti niin aika pitkä matka minulla on ollut.
Entä jos tähän kätkeytyy heinälatoromantiikkaa. Lato, heiniä, sininen taivas ja kuohuva koski. Pilvet lipuvat sinisellä taivaalla ja koski kuohuu.
Tämän pidemmälle en halua latoon kurkistaa. Haikaratarina ei ehkä olekaan keksitty tiedonhaluisille lapsille vaan aikuisille, jotka eivät halua tietää liikaa.

6. Aloittamisen taito

"Sht, minä tunnen tuon naisen." Käännyn katsomaan kuuluvan ja kirkkaan äänen suuntaan. Kyllä se on se. No se näyttelijä, siitä...siitä...niin mistä? Nainen puhuu kaukojunan makuuvaunun käytävällä ennenkuin saavumme Pasilaan. Mikä ohjelma se olikaan missä olen hänet nähnyt? Lapset vastaavat naiselle ruotsiksi. Mietin kaikki ruotsinkieliset ohjelmat, enkä pysty yhdistämään häntä mihinkään.

He valmistautuvat jäämään pois junasta, kuten minäkin. Siirryn tämän kovaäänisen perheen luota ulko-ovea kohti. Mietin vielä hetken junasta poistuessani, mistä tunnen hänet.

Illalla tapaan vanhoja ystäviäni. Pelaamme arvaa kuka -peliä. Peli etenee iloisesti. Silloin muistuu junan nainen mieleeni ja arvuuttelen jos joku tunnistaisi hänet kuvauksestani. Julkkis, naisnäyttelijä, vaaleat puolipitkät hiukset, puhuu ruotsia, lapsia... Kukaan ei arvaa ja minä en pysty paljastamaan kuka hän oli, kun en muista.

Myöhemmin, paljon myöhemmin, kun olin jo unohtanut koko tapauksen näen hänet televisiossa jälleen. Siinä hän on, se junassa kohtaamani kätevä emäntä!
 
http://www.youtube.com/watch?v=cv3WJpSiTIc&feature=related

3. Uutisen taakse

Maan itä- ja pohjoisosassa:

Pilvisyys vaihtelee puolipilvisestä pilviseen.
Läheltä piti tilanne sattui sään ollessa puolipilvisestä pilviseen. Silloin oli Kalixissa kesä kauneimmillaan  Tilanne sattui kun ote herpaantui hetkeksi kahdentoista tunnin yhtämittaisen ajon jälkeen. Liikennettä oli vähän ja ajatukset harhaili jo kotona. Tuli nälkäkin. Ojensin käteni oikealle ottaakseni meetvurstia hiukopalaksi ja siinä se oli.
Hirvi nousemassa penkereeltä ajokaistalle.

Itärajalla on osin selkeää.
Se vasta onkin kaunista, kun katsot korkean vaaran laelta kuinka aurinko valaisee aamu-usvan peittämät laaksot. Usva liikehtii alati ja muuttaa muotoaan. Vähitellen usva väistyy lämpötilan noustessa ja auringon säteet valaisevat laakson pohjalle saakka. Mutta silloin on jo syksy ja  ilmassa lähestyvän talventuntua.

Perämereltä voi ajautua yksittäisiä lumikuuroja rannikolle, muuten on poutaista.
Ihminen ei tarvitse yli kymmenen senttimetrin lumipeitettä. Jos sattuu satamaan, niin mieluusti suoraan naapurin pihalle. Meillä voi olla poutaista.

Lämpötila on -15...-25 astetta.
Lapsena ei pakkaset haitanneet. Silloin laitettiin toiset lapaset lapasten päälle ja ulos piti päästä. Silloin näytti myös liikennemerkin tolppaan syntynyt kuura mielenkiintoiselta. Se kimmelteli auringossa kauniisti. Miltähän se mahtaa tuntua kielenkärjessä? Tunnet hengityksen metallin ja kasvojen välissä hetkeä ennen kuin kieli tarraa jäiseen tolppaan kiinni.
Kieli ei irtoa. Ketään ei ole lähellä.
Kieltä alkaa hetkessä paleltaa. Kohta jäätyy koko kielenpää.
Hädissään riipaiset kielen irti ja siitä alkaa vuotaa verta.
Koulussa siitä ei uskalla mainita kenellekään ja syöminen sattuu.

Itärajalla on paikoin kylmempää.
Millaista se on kun lämpötila on alle 25 astetta? Tuntuuko se keuhkoissa kun hengittää kylmää ilmaa? Jäätyvätkö posket ja tuntuvatko ne polttavilta? Kannattaako silloin liikkua vai olla liikkumatta? Voiko kuuma sauna tuntua koskaan paremmalta?

2. Kolme korttia pöydällä

Työttömällä on aikaa olla halutessaan kotona. Koti on hyvä paikka kuunnella lempimusiikkia. Jotta kaiken lempimusiikin ehtii kuunnella kannattaa sen vuoksi herätä aamulla työmatkalaisten aikaan. Sitä voi keittää pannullisen teetä. Aamulla sopivan aamumusiikin kuunteluun sopii kiinalainen lääketee appelsiininkuorilla ja limearomilla maustettuna. Teetä hörppiessä ja sveitsiläistä pehmojatsia kuunnellessa voi samalla keittiön ikkunasta katsella kuka naapureista on töihin menossa. Siinä se elimistökin kuin itsestään kiihdyttää aineenvaihduntaa paremmaksi.

Päivemmällä tee vaihtuu mustaan luomu assamiin. Kofeiinia tarvitsee, että jaksaa valvoa vaipumatta päiväunille. Työttömän aamujatsit vaihtuu kotimaiseen bluussiin. Nyt ei rallatella. Päivällä muistuu mieleen kotikasvatus ja työnteon tärkeys.

Illalla ei tarvitse enää olla ryhdikkäänä. Silloin kuunnellaan vielä klassista kitaraa. Lämmikkeeksi otetaan vähän kofeenia sisältävää valkoista teetä sitruunalla ja  rosmariinillä maustettuna.
Teetä ja sympatiaa. Ja rakkautta musiikkiin.

http://www.youtube.com/watch?v=VyInRKDrSUM&feature=related

1. Päivän lista

Kävin tänään uimassa. Uimataito määritellään näin; osaa hypätä syvänvedenpäähän niin, että käy kokonaan veden alla ja ui 200 m, josta 50 m selällään. Minä vesiliikuin 15 minuuttia 1,3 metrin syvyisessä vedessä, 15 minuuttia vesijuoksua ja puoli tuntia vesijumppaa.

Sitten tuli nälkä. Mieleni teki meetvursti pizzaa. Meetvursti pizzaa missä on paprikaa.
Uimahallin saunassa juttelin eläkeläismummon kanssa kylpylöistä. Minulla ei tee enää mieli kylpylälomille. Viime kesänä olimme kylpylässä, jossa oli kaksi kuntouintiallasta. Vesiliikuin niiden matalanvedenpäissä. Vahdin mukamas lastani, ettei se huku tai tapahdu jotain muuta kamalaa.

Eläkeläismumolla oli hyviä kylpylämuistoja. Sen ei varmaan ole tarvinnut viettää aikaansa lastenleikkihuoneessa. Meidän viime kesäisessä kylpylähotellissa oli leikkihuoneessa tuoli ja lastulevyinen pöytä. Lapsista se oli tylsin leikkihuone missä ovat olleet. Olin samaa mieltä.

Muutama vuosi sitten en omistanut edes uimapukua. Ensi kesäksi saatan hankkia elämäni ensimmäiset bikinit. Mihin uimataidoton bikinejä olisi tarvinnut?  Kun rohkaistun tarpeeksi teen ensimmäisen hyppyni syvään veteen. Se tulee olemaan täydellinen hyppy eteenpäin, normaalisti, ilman puolta volttia eli pää edellä, eikä siinä keritä keriä.