Ulkona on aurinkoinen päivä. Valo suorastaan häikäisee ja joudun siristelemään silmiäni nähdäkseni kunnolla. Ilma tuoksuu jo raikkaasti keväälle.
Jalkani tuntuvat raskailta. Hartioitani kivistää. Minulla on vähän nälkäkin. Olen syönyt viimeksi viisi tuntia sitten, juuri ennen kuin menin aamu-uinnille. Lihakseni menivät jumiin uima-altaalla. Niissä on vielä jäljellä muistikuva eilisestä lihaskuntotreenistä ja viime viikkoisista kävelyistä ja hiihdoista. Illalla en pystynyt tekemään punnerruksia viittä enenmpää kun oikeaan ranteeseeni alkoi sattumaan. Lisäksi oikea lonkka on vihoitellut jo ainakin kuukauden.
Mutta minulla on kepeä ja tyyni olotila. Minulla ei ole kiire mihinkään. Voisin ottaa sukset ja lähteä meren jäälle ahmimaan lisää hyvää oloa ja auringonpaistetta. Jos pystyisin, mehustaisin tätä hetkeä monta pullollista aamupalakäyttöön, tölkittäisin osan kellariin pahanpäivän varalle ja muutaman rasian laittaisin pakkaseen ensi syksyä varten. Ja osan voisin antaa sinulle, niin kuulisit ja tuntisit saman kuin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti