Menetinkö samalla vastuuttomuuteni, anarkismini ja vapauteni. Luovuinko samalla omista ihanteistani, kaikkivoipaisuudestani ja unelmistani. Minne katosivat odotukset menestyksen siivistä ja maisesta mammonasta.
Huomaamatta en pysynytkään enää vauhdissasi kuten aikaisemmin. Juoksit virnistellen edelläni yhtä kepeästi kuin ennenkin ja äkkiä olit kadonnut. Harvakseltaan kohtaan sinut vielä. Huomaan sinut, kun katson itseäni puolta nuorempia. Siellä sinä olet. Leikittelet nyt heidän kanssaan ja minä yritän tottua sinun tärkeilevään isoveljeesi. Uhmaamme häntä joskus yhdessä. Emme pääse häntä karkuun, koska hän löytää minut aina.
Kaipaan yhteisiä hetkiämme jolloin saatoimme valvoa aamuun saakka. Kaipaan huolettomuutta huomisesta ja sitä kun huolehdin vain itsestäni. Sinun ansiostasi minun ei tarvinnut miettiä ravintoarvoja tai kalorimääriä. Meidän ei tarvinnut murehtia suhdannevaihteluita tai tapetinvärejä. Sinä pidit huolen ettei niillä ollut meille merkitystä.
Ikävöin sinua vielä joskus vaikka olen jo hyväksynyt, että olet minut hylännyt. En unohda sinua koskaan. Sinun avullasi olen tänään se miksi olen tullut. Sydämeni on täynnä yhteisiä muistoja.
Remutaan hetki, kun tapaamme jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti