Uskonko minä mihinkään? Mitkä ovat minun vakaumukseni?
On järkytys huomata etten itse pysty määräämään elämääni sellaiseksi kuin haluan. Maailma ei palkitse minua kaikesta vaivannäöstäni. Kruunu ei kirkastu vaikka kuinka ahkeroisin kolmessa vuorossa: töissä, kotona ja oman bikinikunnon ylläpidon parissa.
Protestanttisen kasvatuksen myötä elämääni ohjaa vahvasti työnteon arvostus. Laumanjohtajien rehellisyys ja moraali on vaihtunut totuus- ja arvovajeeksi. Tasa-arvon vastapainona on hyvä veli -verkostot. Politiikalla saadaan valjastettua elämäni parhaat vuodet kohti parempaa taloutta. Loppuaika minua sitten peloitellaan eläkkeettömästä vanhuudesta.
Uskon, että lapsissa on toivo paremmasta. Lapset tietävät mikä on elämässä tärkeää ja arvokasta:
"Perhe, ystävät ja elämä itsessään"
Loppuun siteeraan Tommy Tabermannia:
Minä näen yhä unta,
jossa on pelkkiä olkapäitä ja sylejä,
ei yhtään kyynärpäätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti