torstai 10. toukokuuta 2012

22. Kauimpana minusta

Seitsemältä aamulla hän istuu graffitin värisessä puvussa uutuutta kiiltelevän mersun takapenkillä. Hän on jo  vuosia käyttänyt työmatkansa niin kuin huvittaa. Selata päivän uutisia, tarkistaa tulleita viestejä, soittaa ensimmäiset puhelunsa tai joskus seurata vuodenajan vaihtumista moottoritien varrelta. Parhaiten hän huomasi sen silloin kun tie teki mutkan aivan meren rantaan. Syksyn ensimmäiset pakkasaamut olivat hänelle selvä merkki tulevasta. Hän haistoi pelikauden alun, saman innon pelaajissa ja katsojissa, niin kuin ennenkin. Nuorena hän ei tiennyt jääkiekon muodostavan koko hänen elämäänsä. Poikasena hän oli pelannut itsekin mutta huomasi pian ettei ollut kuin korkeintaan keskinkertainen. Raha liikkui muualla kuin hänen luistimissaan.

Hänen elämästään ei ole juhlia puuttunut. Myöhään venyneet kosteat illalliset ovat joskus olleet mukavaa vastapainoa menestyksen eteen tehdylle työlle. Aina kun hän ehti, hän kiiti itsekin pelikentälle. Siellä hän oli kuka tahansa muukin. Häntä taklattiin ja hän antoi samalla mitalla takaisin. Pukuhuoneen penkillä hän unohti kaiken muun sitä mukaa kun hän riisui siviilivaatteitaan ja puki pelivarusteita ylleen. Se oli hänen henkireikänsä.

Pelaamiset ovat nekin jääneet. Enää hän seuraa niitä vip-aitioista muiden pukumiesten seurassa. Kadoneen kunnon hän huomaa uutta pukua sovittaessaan. Hän vitsailee räätälilleen, että tämän mittanauha on kutistunut. Räätäli on kuullut saman niin useasti, eikä anna sen häiritä työtään. Myös lääkäri on kehoittanut häntä ruoanlaadun ja varsinkin määrän tarkkailuun. Mitä ne nyt muka tietää. Samaa ovat sanoneet viimeiset kaksikymmentä vuotta ja tässä sitä vain mennään. Aallonharjalla edelleen. Korkeammalla kuin monet nuoremmat. Tai kouluja käyneemmät.

Hän saapuu perille. Hän nousee mahdollisimman nopeasti autosta ja kiirehtii toimistoonsa. Toimiston edessä on toimittaja. Häntä tympäisee lehdistön häneen kohdistamat porvarisyytökset. Hän ei halua antaa nyt mitään lausuntoja. Verot ne pitää varakkaankin maksaa ja työllä hän on omaisuutensa ansainnut. Joskus hän miettii eläkkeelle siirtymistä, mutta mitä hän sitten tekisi?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti