Isosisko herättää minut. "Ala nousta kouluun" hän sanoo. Minä suorastaan pomppaan ylös. Avaan verhot riuhtaisemalla. Aurinko paistaa kynnetylle pellolle. Se on vielä liian märkä, että sitä voisi vielä karhita. Mutta aamu on kevään paras. Tänään on viimeinen koulupäivä ja kesäloma alkaa aivan kohta.
Otin illalla esille uuden kesämekkoni. Mekko on täynnä pieniä kukkia sinisellä pohjalla. Siihen kuuluu pieni valkea pitsireunainen essu ja valkoiset polvisukat. Se näyttää minusta hieman kansallispuvulta. Mutta miten kaunis se onkaan.
Pyöräilen kouluun siskoni kanssa. Minun ei tarvitsisi sillä saisin kulkea taksikyydilläkin. Minusta on hauskempaa mennä pyörällä, sillä tavalla pääsen nopeammin kotiin. Kevättuuli on vielä viileä eikä ohutkevättakki lämmitä tarpeeksi. Kotona pidin pääni enkä takuulla suostunut laittamaan sukkahousuja jalkoihin. Koululla ollaan kuitenkin sisällä eikä siellä sitten enää palelisi.
Istun yläluokassa alaluokkalaisena eturivissä. Luokka on täynnä oppilaita ja aikuisia. Opettaja on tuonut koivunoksia koristeeksi. Taululle opettaja on kirjoittanut kauniilla käsialalla hyvän kesän toivotukset. Kevätjuhlan aluksi laulamme yhteislaulun. Olemme harjoitelleet sitä niin monta kertaa, että jokainen osaa jokaisen säkeen taatusti ulkoa. Heti alussa on se kohta mitä opettaja varoitti korostamasta, ei saa niistää, pitää hillitä venyttämättä i-kirjainta ja suhistamasta ässää. Yritän laulaa sen kohdan oikein hienosti.
Katselen laulaessani urkuharmonia polkevaa opettajaa, liitutaulua ja mekkoani. Siinä ne kukkaset koristavat joka paikkaa.
Hienoja tekstejä, vaikka kirjaasi varten
VastaaPoista