19. Credo

"Minä uskon"

Uskonko minä mihinkään? Mitkä ovat minun vakaumukseni?

On järkytys huomata etten itse pysty määräämään elämääni sellaiseksi kuin haluan. Maailma ei palkitse minua kaikesta vaivannäöstäni. Kruunu ei kirkastu vaikka kuinka ahkeroisin kolmessa vuorossa: töissä, kotona ja oman bikinikunnon ylläpidon parissa.

Protestanttisen kasvatuksen myötä elämääni ohjaa vahvasti työnteon arvostus. Laumanjohtajien rehellisyys ja moraali on vaihtunut totuus- ja arvovajeeksi. Tasa-arvon vastapainona on hyvä veli -verkostot. Politiikalla saadaan valjastettua elämäni parhaat vuodet kohti parempaa taloutta. Loppuaika minua sitten peloitellaan eläkkeettömästä vanhuudesta.

Uskon, että lapsissa on toivo paremmasta. Lapset tietävät mikä on elämässä tärkeää ja arvokasta:

"Perhe, ystävät ja elämä itsessään"

Loppuun siteeraan Tommy Tabermannia:

Minä näen yhä unta,

jossa on pelkkiä olkapäitä ja sylejä, 

ei yhtään kyynärpäätä. 

17. Kirje menetetylle

"Kun menetin sinut, menetin samalla..."

Menetinkö samalla vastuuttomuuteni, anarkismini ja vapauteni. Luovuinko samalla omista ihanteistani, kaikkivoipaisuudestani ja unelmistani. Minne katosivat odotukset menestyksen siivistä ja maisesta mammonasta.

Huomaamatta en pysynytkään enää vauhdissasi kuten aikaisemmin. Juoksit virnistellen edelläni yhtä kepeästi kuin ennenkin ja äkkiä olit kadonnut. Harvakseltaan kohtaan sinut vielä. Huomaan sinut, kun katson itseäni puolta nuorempia. Siellä sinä olet. Leikittelet nyt heidän kanssaan ja minä yritän tottua sinun tärkeilevään isoveljeesi. Uhmaamme häntä joskus yhdessä. Emme pääse häntä karkuun, koska hän löytää minut aina.

Kaipaan yhteisiä hetkiämme jolloin saatoimme valvoa aamuun saakka. Kaipaan huolettomuutta huomisesta ja sitä kun huolehdin vain itsestäni. Sinun ansiostasi minun ei tarvinnut miettiä ravintoarvoja tai kalorimääriä. Meidän ei tarvinnut murehtia suhdannevaihteluita tai tapetinvärejä. Sinä pidit huolen ettei niillä ollut meille merkitystä.

Ikävöin sinua vielä joskus vaikka olen jo hyväksynyt, että olet minut hylännyt. En unohda sinua koskaan. Sinun avullasi olen tänään se miksi olen tullut. Sydämeni on täynnä yhteisiä muistoja.


Remutaan hetki, kun tapaamme jälleen.

16. Sanoja tuntemattomalle

"Hyvä tuntematon"
Ulkona on aurinkoinen päivä. Valo suorastaan häikäisee ja joudun siristelemään silmiäni nähdäkseni kunnolla. Ilma tuoksuu jo raikkaasti keväälle.

Jalkani tuntuvat raskailta. Hartioitani kivistää. Minulla on vähän nälkäkin. Olen syönyt viimeksi viisi tuntia sitten, juuri ennen kuin menin aamu-uinnille. Lihakseni menivät jumiin uima-altaalla. Niissä on vielä jäljellä muistikuva eilisestä lihaskuntotreenistä ja viime viikkoisista kävelyistä ja hiihdoista. Illalla en pystynyt tekemään punnerruksia viittä enenmpää kun oikeaan ranteeseeni alkoi sattumaan. Lisäksi oikea lonkka on vihoitellut jo ainakin kuukauden.

Mutta minulla on kepeä ja tyyni olotila. Minulla ei ole kiire mihinkään. Voisin ottaa sukset ja lähteä meren jäälle ahmimaan lisää hyvää oloa ja auringonpaistetta. Jos pystyisin, mehustaisin tätä hetkeä monta pullollista aamupalakäyttöön, tölkittäisin osan kellariin pahanpäivän varalle ja muutaman rasian laittaisin pakkaseen ensi syksyä varten. Ja osan voisin antaa sinulle, niin kuulisit ja tuntisit saman kuin minä.

15. Käännekohta

Onko mulla nyt tukka hyvin? Onks tää liian kirkasta huulipunaa? Laitanko sittenkin tän toisen paidan? Ei tää ole hyvä. Äh, kaikkeen sitä pitää mennäkin. No onpahan jotain tekemistä eikä tarvi katsoa telkkua koko iltaa. Juna lähtee kohta, onks nyt kaikki mukana. Jep, sit kai pitää mennä.

Minkähän näkönen se on? Ääni ainakin oli kiva. Ainakin olen ajoissa paikalla. Näytös alkaa vasta tunnin päästä. Pitäiskö ottaa jotain evästä? No jos se ostaa ja tarjoo sit mullekin. Kohta sen pitäisi tulla. Ei kyllä vielä näy. Taidan ottaa teetä ja mennä jo odottamaan. No tossa on hyvä paikka ja näkee hyvin mun punaisen takin.

Eiks se meinaa tulla sit ollenkaan? Onpa tyhmää. Se on jo vartin myöhässä! Ei se sit tuukkaan. Mä käyn nyt vessassa ja jos ei se ole tullu niin mä lähden kotiin. Nyt ne huulipunat jäi siihen kupin reunaan, täytyy laittaa vähän lisää. Jokohan sitä voisi mennä katsomaan? Kyllä kakskyt minuuttia saa riittää armon aikaa. Aika tollo jos ei ole tullu.

No onks se toi?! Joo, musta takki ja lipallinen hattu. No pitää kysyä: "Hei, olet sä se?" "Mä aattelin jo ettet sä tuukkaan ja olin just lähössä kotiin."

"Juodaanks me jotain? Mä jo ehdin yhden kupin teetä jo ootellessa ottaa, mut voin mä juoda toisenkin?" Aika kivan oloinen tyyppi. Aika ihana hymy ja silmät.

Ai kauheeta, kohta alkaa se leffa! "Mennäänks me kattoo vai miten...?" Pihi se ainakin on, ei ostanu mulle lippua eikä mitään. Mut toisaalta hyvä ettei jaa kaikkia rahojaan heti vieraisiin naisiin. Ihan hyvä kun tuli kattoon tän leffan mun kanssa, en mä olis tätä yksin uskaltanukkaan.

14. Varhainen muisto

lauantai 13.7.1985

Tänään oli hiton kuuma päivä. Onx mun pakko olla tuolla pellolla jos en haluu? Mihin mä menisin jotta sais ees joskus olla rauhassa?!!
Mut arvaa mitä. Mä tulin sit sisälle vähän viileempään, no ei toi meidän karsee musta nahkasohva tietty mikään maailman coolein paikka tietty oo, mut tulin sit siihen kuitenki ja katoin sitä live aidii telkusta samalla ja siellä oli joku aivan älyttömän hyvän näkönen tyyppi ja porukka oli aivan sikana mukana menossa. Ensin mä katoin että mitä tää oikein on mutta sitte ne esitti semmosen biisin kuin radio gaga...tai jotain... ja se fiilis! Porukka oli siinä aivan heti mukana ja näytti tosi makeelta kun ne taputti yhtä aikaa sen biisin mukana.  Vitsi kun olisi ollu siellä!
No mitä vielä. Isä pöyhii pellolla heinää. Onnex mun ei tänään tarvi sinne enää mennä. No mä katon tätä konserttii niin pitkään kun jaksan. Aivan mahtava juttu ja silleen!!! Oispa Suomessaki joskus tällasii!!! Mä olen niiiiin rakastunu <3

Tässä se sit vielä tulee!
http://www.youtube.com/watch?v=jlxLe1UfjtM

(Vain 27 vuotta myöhemmin ymmärsin, että biisissä kritisoitiin radiokanavien yksipuolista musiikkitarjontaa ja gaga tarkoittaa suomeksi p*skaa. Lisäksi biisin tarkoitus oli saada keikkayleisö fyysisesti mukaan ja mielikuva rakennettiin musiikkivideon avulla.)

9. Tajunnanvirtaa II

"Poika tuli!"

Minun poikani, topakan oloinen tapaus. Leveät kämmenet mutta kapeat ja pitkät jalat. Silmät taitavat olla siniset. Päälaella musta tukka.
Sen sateisen syyspäivänaamun jälkeen alettiin punnita koko maailmaa  toisella tavalla. Kädet jämäköityvät ja kengät käyvät pieniksi. Hiukset kasvavat ja lippalakin alta paljastuu aurinkoisesti hymyilevä pellavapää.

Isosiskon perässä löytyvät parhaat heittokivet, ötökät, mustikkapaikat, sienet ja ojanpohjat.
Kerran keväisen päivän iltana nukkumaan mennessä, siskolle tulee sängyssä jano. Hänelle viedään vesilasi sängylle, jonka sitten kaataa petiinsä. Mikä mylläkkä siitä saadaankaan aikaiseksi. Ei nyt kukaan suostu märällä patjalla nukkumaan. Märkää kohtaa peitetään pyyhkeillä ja peitto vaihdetaan kuivaan.
Pikkuveli haluaa samanlaisen hienomman pedin kuin siskolla, muuten ei uni tule. Asiaa selitetään, että toisella on peti märkä: "Haluatko sinäkin vettä sänkyyn?"

Taloon saadaan hetkeksi hiljaisuus, kunnes toinen päättää haluavansa vettä sänkyyn myös! Onhan tämä kummaa ettei kukaan pääse tänä yönä nukkumaan. Sankoon laitetaan hermostuksissa vettä ja kysytään, että "Mihin kohtaan kaadetaan!?" Poika miettii hetken ja kysyy: "Missä kohtaa siskolla on vettä?"


Pihapiiri laajenee päiväkodin kautta kouluun. Kasvat siskoa pidemmäksi. Katselen ikkunasta aamuisin, kun yhdessä lähdette reput selässä. Kuuntelet rauhallisesti siskoasi, kun hän kertoo sinulle tärkeitä asioita. Joinakin aamuna sisko on herännyt väärällä jalalla. Silloinkin kuljet koulumatkan yhtä tyynesti kuten aina.

Millainen diplomaatti sinusta mahtaa vielä kasvaa?

8. Tajunnanvirtaa I

Oulun insinöörit ry:n jäsenistä 12 % on naisia. Maanlaajuisesti tämän ammattikunnan edustajista 15 % on naisväestöä. Aivan pian minä olen yksi heistä. Tänään puolen päivän aikaan sain insinöörityöni viimeiset tekstinkorjaukset valmiiksi. Laitoin saavutuksestani työn sisällönohjaajalle viestin, että valmista on minun puolestani.
Tekstin valmistuminen ei oikeastaan tuntunut miltään. Mitään kiviä ei pudonnut sydämeltä tai rinnan päältä. Siinä se tikulla on tallessa. Sadat työtunnit 5 000 kB:n muodossa.

Jäin oikein ihmettelemään tuntemuksiani. Tekstinohjaaja oli työnkanteen kirjoittanut oranssilla kannustavan viestinkin: "Onnitteluja - yksi urakka ohi. Nauti!"  Kiitos kauniista sanoista, mutta ei kai tämä mitään ennennäkemätöntä ole.

Sen verran kuitenkin ajattelin, että tulostan sen nelivärisenä, rei'itän sen omaan kansioon ja laitan kirjahyllyyn. Viiden vuoden päästä hämmästelen mitä sotkua on tullut kirjoitettua ja kenties tunnen lämpimän läikähdyksen muistellessani kaikkia mukavia insinööriopiskelijakavereita, mukavia opettajia ja yön tunteina tehtyjä harjoitustöitä. Silloin laitan insinöörityön kannet kiinni hymyssä suin ja pistän sen takaisin hyvien muistojen hyllyyn.