26.Teksti kuvasta.

Jos yhteen hetkeen menneisyydessä voisi tuokioksi palata. Minkä valitsisin. Ehkä haluaisin elää uudestaan kesäisen päivän jolloin itsekin lensin vielä huolettomana linnun lailla. 

Haarapääskyt säksättävät ja syöksähtelevät ruokansa perässä. Pesässä odottavat poikaset aivan hiljaa paikoillansa kunnes emo lentää paikalle ja ne aloittavat kiihkeän kilpailun ateriastaan. Ruokaa riittääkin ja nämä poikaset kasvavat vauhdilla lentokykyisiksi. Vaikka pääskyset napsivat hyönteisiä koko päivän, kiusaavat kärpäset, itikat ja paarmat minua tuskastumiseen asti. 

Vain evästauko tai tuuli tuo helpotuksen ötököiltä. Kokoonnumme vanhaan heinälatoon päivän pahimman helteen aikaan. Vanha, ajanpatinoima harmaa lato on mukavan viileä metsän keskellä. Sisälle astuessa en muistanutkaan kuinka pieni se oikeasti on. 

Äiti on pakannut ruskeaan pajukoriin eväsleipätarvikkeita, kotikaljaa ja päiväkahvit.  Lattialle ja ladon takaosaan jäänyttä vanhaa heinää ei ole vielä viety pois ja se pölisee hiukan. Siitä puuttuu uuden kuivaheinän raikkaus ja vihreä väri. Loikoilen sopivan heinäkasan päällä ja syön leipäpalaani. Äidin tekemän rukiisen hapanleipäsiivun päällä on voita ja siivu lauantaimakkaraa. Minun lempileipää ja makkaraa. Makkaraviipaleesta syön ensin pois kovan ulkolaidan, se ei jotenkin kuulu muuten tasaisen pehmeään makkaraan. Se lähtee helposti, kuin makkaranauhana.

Ladon seiniin on puukonkärjellä vuosien saatossa kaiverrettu kahvitauoilla nimikirjaimia ja päivämääriä. Katselen niitä ja kyselen taas keiden kaikkien nimikirjaimia ne ovat jaa kuinka kauan sitten ne on kaiverrettu. "Isä. Ounko minä jo sillon ollu olemassa?" Kyselen päivämääristä. "Miten niin en ou. Minä oun aena ollu?" Kunhan osaan niin isompana aion kaivertaa myös omat nimikirjaimeni sopivaan kohtaan. A.M. Niin siinä lukisi. Ja joku muu ihmettelisi kenen nimikirjamet ne ovat.

Isä vuolee odotellessaan uusia heinäseipään tappeja. Vanha lainnoitesäkki täyttyy uusista tapeista yksi kerrallaan. Kohta minä juoksutan tappeja seivästäjille. En pidä säkistä nousevasta hajusta. Säkki kerää kosteutta sisäänsä ja sieltä nousee sekoitus ummehtunutta puuta ja vanhaa apulantaa. Kun säkki alkaa olla tyhjä, koetan etsiä muuta tekemistä ettei minun tarvitsisi ujuttaa kättä säkin pohjalle.

Me olemme kaikki yhdessä, minä, äiti, isä, siskoni ja veljeni. Pidän näistä kahvitauoista. Tämä on meidän retkeilyä. Kahvi tuoksuu hyvältä termospullosta kaadettuna. Kohta tavarat pakataan takaisin koriin ja lähdemme pellolle. Yritän viivytellä ja pysäyttää ajan kulun. Mutta ei pääskykään voi kesäänsä loputtomiin viettää. Syksyn tullen nekin lentävät pois.

Astun muiden perässä kirkkaaseen auringonpaisteeseen. 

55. Syvemmälle

Kohtaus I

Henkilö A saa sähköpostiviestin.

A. Voi helvetti.

(lukee edelleen)

A. Voi helvetin, helvetti!
A. Kuunteles tätä.
 "Virasto on saanut vakuuttavaa näyttöä yritysten syyllistymisestä kiellettyyn valtakunnalliseen hinta- ja tarjousyhteistyöhön sekä markkinoiden jakamiseen ainakin vuosina 1994-2002. Asfalttiliiton katsotaan syyllistyneen kiellettyyn tietojenvaihtoon vuonna 1997." 

B.  Mistä sä puhut?

A. Asfalttikartellista! Ne on pyörittäneet kartellia melkein vuosikymmenen. Miten tää voi olla mahdollista?
"Yhteiskunnallisten vaikutusten kannalta kartellin tekee erityisen haitalliseksi se, että asfalttityöt ovat suurelta osin julkisia valtion ja kuntien hankintoja. Jakaminen on tapahtunut sekä urakkamäärien, asiakkaiden että maantieteellisten alueiden perusteella"
Ihan käsittämätöntä.

A. Muistatko mitä urakoita meillä on ollut ja kenen kanssa?

B. Ei kai niitä kukaan ulkoa muista. Sieltä ne koneelta löytyy.

A.  On ne pojat nyt sopan itselleen keitelleet. Siellä kaverit on kohta keskenään entisiä kavereita.

B. Täällä ne on.  NAPA ysineljä ja ysiviis, Joukahainen ysikuus ja sit kakstuhatta ja siitä eteenpäin ja siinä välillä Hessun firma.

A. Mä soitan nyt Hessulle ja kyselen vähän.


Kohtaus II


C. Henrik Bo

A. Terve Hessu, mitä kuuluu?

C. Ai Tapsa terveterve! Töitä riittää vaikka kuulit varmaan jo uusimmat tuulet?

A. Kyllä on uskomaton juttu! Noin pitkään ja koko maassa.

C. Sepä se. Nyt ymmärtää miten Artollakin bisnekset vaan hyytyi ja lopulta kävi miten kävi, Joukahainen tuli ja otti.

A. No ei sulle ole tullut ehdotuksia?

C. Mä olen vaan tällainen pikkuinen pelinappula, ei musta ole ollut niille kisaajaksi. Ja hyvä näin. Millon sulle muuten sopisi käydä kattomassa Liituvaaran katuja? Siellä on pari kohtaa jotka olisi hyvä sopia etukäteen miten edetään. Käviskö heti aamusta?

 

28. Kosketus

Keskikesän sää yllätti mereltä saapuvalla kylmällä tuulella. Ulkona pitkät hiukset pyörähtivät silmille ja siitä taas sivulle. Pusakka oli liian ohut ja viima läpäisi helposti kevyen vaatetuksen. Mutta hän oli siinä. Saapunut katsomaan minua satojen kilometrien päästä. Minua!

Hän oli ottanut minut huomaansa kun muutin parikymppisenä vieraaseen kaupunkiin kauas, kauas kotoa. Hän tiesi etten tiennyt vielä mistään mitään. Näyttämisen halua minulta ei puuttunut. Minä kyllä pärjäisin. Ja pärjäsinhän minä. Mutta miten paljon samalla menetin? Lapsuudenystävien tilalle tulivat vaihtuvat työkaverit. Rakkaita sisaria näin enää muutaman kerran vuodessa. Ja äiti...
Kämpät ja naapurit vaihtuivat.

Mutta hän pysyi kaikki ne vuodet. Ikänsä puolesta hän oli minua kaksikertaa vanhempi. Hän olisi voinut olla minun äitini. Ja jossakin vaiheessa tuntuikin, että tunsin hänet paremmin kuin omani. Hän kertoi, neuvoi ja opasti. Pääsin omaan elämään kiinni.

Kun emme olleet enää päivittäin tekemisissä toistemme kanssa soittelimme toisillemme harvakseltaan. Yhteenkuuluvuuden tunne tuntui häviävän väliltämme vähitellen pois. Hauskuus katosi.

Nyt hän seisoi tuulisessa säässä minun edessäni. Halasin häntä lämpimästi, kuin äitiäni. Nauru ja ilo olivat jälleen läsnä. Riemuissani halasin myös hänen puolisoaan. Hän halasi takaisin. Ja sitten. Se oli hetkessä ohi mutta kaikki sen huomasivat. Irrottautuessani hänestä hän kouraisi vasemmalla  kädellään oikeaa rintaani. Lihakseni silmien ympärillä jännittyivät. Hymyni ei ollut enää aitoa. En tiennyt mitä sanoa.

En sanonut mitään.
Tuntuiko tuuli kylmemmältä kuin hetki sitten? Ehkä kuvittelin kaiken? Ei. Sitä se ei ollut. Muisto kosketuksesta tuntui vieläkin. Kouraisusta.

23. Toisin sanoin

Isosisko herättää minut. "Ala nousta kouluun" hän sanoo. Minä suorastaan pomppaan ylös. Avaan verhot  riuhtaisemalla. Aurinko paistaa kynnetylle pellolle. Se on vielä liian märkä, että sitä voisi vielä karhita. Mutta aamu on kevään paras. Tänään on viimeinen koulupäivä ja kesäloma alkaa aivan kohta.

Otin illalla esille uuden kesämekkoni. Mekko on täynnä pieniä kukkia sinisellä pohjalla. Siihen kuuluu pieni valkea pitsireunainen essu ja valkoiset polvisukat. Se näyttää minusta hieman kansallispuvulta. Mutta miten kaunis se onkaan.

Pyöräilen kouluun siskoni kanssa. Minun ei tarvitsisi sillä saisin kulkea taksikyydilläkin. Minusta on hauskempaa mennä pyörällä, sillä tavalla pääsen nopeammin kotiin. Kevättuuli on vielä viileä eikä ohutkevättakki lämmitä tarpeeksi. Kotona pidin pääni enkä takuulla suostunut laittamaan sukkahousuja jalkoihin. Koululla ollaan kuitenkin sisällä eikä siellä sitten enää palelisi.

Istun yläluokassa alaluokkalaisena eturivissä. Luokka on täynnä oppilaita ja aikuisia. Opettaja on tuonut koivunoksia koristeeksi. Taululle opettaja on kirjoittanut kauniilla käsialalla hyvän kesän toivotukset. Kevätjuhlan aluksi laulamme yhteislaulun. Olemme harjoitelleet sitä niin monta kertaa, että jokainen osaa jokaisen säkeen taatusti ulkoa. Heti alussa on se kohta mitä opettaja varoitti korostamasta, ei saa niistää, pitää hillitä venyttämättä i-kirjainta ja suhistamasta ässää. Yritän laulaa sen kohdan oikein hienosti.

Katselen laulaessani urkuharmonia polkevaa opettajaa, liitutaulua ja mekkoani. Siinä ne kukkaset koristavat joka paikkaa.

22. Kauimpana minusta

Seitsemältä aamulla hän istuu graffitin värisessä puvussa uutuutta kiiltelevän mersun takapenkillä. Hän on jo  vuosia käyttänyt työmatkansa niin kuin huvittaa. Selata päivän uutisia, tarkistaa tulleita viestejä, soittaa ensimmäiset puhelunsa tai joskus seurata vuodenajan vaihtumista moottoritien varrelta. Parhaiten hän huomasi sen silloin kun tie teki mutkan aivan meren rantaan. Syksyn ensimmäiset pakkasaamut olivat hänelle selvä merkki tulevasta. Hän haistoi pelikauden alun, saman innon pelaajissa ja katsojissa, niin kuin ennenkin. Nuorena hän ei tiennyt jääkiekon muodostavan koko hänen elämäänsä. Poikasena hän oli pelannut itsekin mutta huomasi pian ettei ollut kuin korkeintaan keskinkertainen. Raha liikkui muualla kuin hänen luistimissaan.

Hänen elämästään ei ole juhlia puuttunut. Myöhään venyneet kosteat illalliset ovat joskus olleet mukavaa vastapainoa menestyksen eteen tehdylle työlle. Aina kun hän ehti, hän kiiti itsekin pelikentälle. Siellä hän oli kuka tahansa muukin. Häntä taklattiin ja hän antoi samalla mitalla takaisin. Pukuhuoneen penkillä hän unohti kaiken muun sitä mukaa kun hän riisui siviilivaatteitaan ja puki pelivarusteita ylleen. Se oli hänen henkireikänsä.

Pelaamiset ovat nekin jääneet. Enää hän seuraa niitä vip-aitioista muiden pukumiesten seurassa. Kadoneen kunnon hän huomaa uutta pukua sovittaessaan. Hän vitsailee räätälilleen, että tämän mittanauha on kutistunut. Räätäli on kuullut saman niin useasti, eikä anna sen häiritä työtään. Myös lääkäri on kehoittanut häntä ruoanlaadun ja varsinkin määrän tarkkailuun. Mitä ne nyt muka tietää. Samaa ovat sanoneet viimeiset kaksikymmentä vuotta ja tässä sitä vain mennään. Aallonharjalla edelleen. Korkeammalla kuin monet nuoremmat. Tai kouluja käyneemmät.

Hän saapuu perille. Hän nousee mahdollisimman nopeasti autosta ja kiirehtii toimistoonsa. Toimiston edessä on toimittaja. Häntä tympäisee lehdistön häneen kohdistamat porvarisyytökset. Hän ei halua antaa nyt mitään lausuntoja. Verot ne pitää varakkaankin maksaa ja työllä hän on omaisuutensa ansainnut. Joskus hän miettii eläkkeelle siirtymistä, mutta mitä hän sitten tekisi?

21. Toteutumaton unelma

Hän istuu sängyn laidalla ja katsoo itseään peilistä. Hiukset hapsottavat. Hän ei ole vielä jaksanut harjata niitä. Silmien alukset ovat tummat. Niiden ympärillä on pieniä juonteita. Sylissä olevissa käsissä on samoja viivoja. Hän huokaisee hiljaa mielessään. Katsoo sitten jalkojaan. Reisissä on muhkuroita. Hän puristelee niitä ensin varovasti, sitten hieman kovakouraisemmin. Eivät ne siitä muuksi muutu. Hän ei vilkaisekaan enää peiliin vaan nousee ja kävelee vessaan.

Taas se tuttu tunne valtaa hänet. Mieli on levoton. Miten vaikea hänen on unohtaa ajatukset hetkeksi ja olla tyytyväinen edes aamuisin. Juuri aamuisin se kaikki on vaikeinta. Aamuisin hän haluaisi herätä pienen ihmisen vierestä joka on kaikilla jäsenillään vallannut koko pedin. Tai niihin hitaisiin aamuihn, jolloin hän saisi vain olla rinnalla imevän vauvan vierellä.

Mutta sitä aikaa ei enää tule ja hän tietää sen. Hänen kohtu ei enää koskaan kanna lasta. Seuraavaa raskautta on turha odottaa. Käsiä pestessään hän kokoaa ajatuksiaan. Kaikki on hyvin. Hän on saanut enemmän kuin moni. Kodin, puolison ja perheen. Hän käskee itseään unohtamaan jo koko jutun.

Hän kävelee lasten huoneeseen ja kahdet uniset silmät katsovat häneen. Aamut ovat hyviä näinkin. He halaavat häntä kaikella rakkaudellaan ja hänen hänen rinnassaan läikehtii pakahduttava onnen tunne.

.

20. Riita

On tuo nyt yksi pöljä! Mitä varten sitä ei voi yhessä kohti pysyä ja käydä vain siitä töissä. Missähän tuo luulee siellä asuvansa. Sinne muka pitää päästä kaiken maailman kyttääjien ja hamppareitten joukkoon. Ei ole rahaa, ei tunne ketään eikä se osaa mennä minnekään. Mitään ei usko eikä tottele. Tukasta ottasin kiinni jos tässä olisi. Pysyisi se sitten kotona. Ja muka kimppakämppään! Minkälaisia mahtaa ne kaveritkin olla. Samanlaisia huithapeleita. Sitten ollaan viikonloput kapakoissa ja vähätkin rahat menee sinne. Ei varmasti lähde mihinkään! Yhdessä paikassa pysyy nyt kun siihen on mennyt!

Mitenköhän se nyt mahtoi suuttua kun luurin löin korvaan. Ei soita eikä kuulu mitään. Kahteen viikkoon ei ole soittanutkaant. Onkohan se hengissä vielä. Voivoi, lähtiköhän se nyt sitten kuitenkin? Tulisi käymään kotona ja tottelisi nyt. Mikä kiire sillä nyt on minnekään. Onkohan se soittanut siskoille? Soittaisi nyt.