23. Toisin sanoin

Isosisko herättää minut. "Ala nousta kouluun" hän sanoo. Minä suorastaan pomppaan ylös. Avaan verhot  riuhtaisemalla. Aurinko paistaa kynnetylle pellolle. Se on vielä liian märkä, että sitä voisi vielä karhita. Mutta aamu on kevään paras. Tänään on viimeinen koulupäivä ja kesäloma alkaa aivan kohta.

Otin illalla esille uuden kesämekkoni. Mekko on täynnä pieniä kukkia sinisellä pohjalla. Siihen kuuluu pieni valkea pitsireunainen essu ja valkoiset polvisukat. Se näyttää minusta hieman kansallispuvulta. Mutta miten kaunis se onkaan.

Pyöräilen kouluun siskoni kanssa. Minun ei tarvitsisi sillä saisin kulkea taksikyydilläkin. Minusta on hauskempaa mennä pyörällä, sillä tavalla pääsen nopeammin kotiin. Kevättuuli on vielä viileä eikä ohutkevättakki lämmitä tarpeeksi. Kotona pidin pääni enkä takuulla suostunut laittamaan sukkahousuja jalkoihin. Koululla ollaan kuitenkin sisällä eikä siellä sitten enää palelisi.

Istun yläluokassa alaluokkalaisena eturivissä. Luokka on täynnä oppilaita ja aikuisia. Opettaja on tuonut koivunoksia koristeeksi. Taululle opettaja on kirjoittanut kauniilla käsialalla hyvän kesän toivotukset. Kevätjuhlan aluksi laulamme yhteislaulun. Olemme harjoitelleet sitä niin monta kertaa, että jokainen osaa jokaisen säkeen taatusti ulkoa. Heti alussa on se kohta mitä opettaja varoitti korostamasta, ei saa niistää, pitää hillitä venyttämättä i-kirjainta ja suhistamasta ässää. Yritän laulaa sen kohdan oikein hienosti.

Katselen laulaessani urkuharmonia polkevaa opettajaa, liitutaulua ja mekkoani. Siinä ne kukkaset koristavat joka paikkaa.

22. Kauimpana minusta

Seitsemältä aamulla hän istuu graffitin värisessä puvussa uutuutta kiiltelevän mersun takapenkillä. Hän on jo  vuosia käyttänyt työmatkansa niin kuin huvittaa. Selata päivän uutisia, tarkistaa tulleita viestejä, soittaa ensimmäiset puhelunsa tai joskus seurata vuodenajan vaihtumista moottoritien varrelta. Parhaiten hän huomasi sen silloin kun tie teki mutkan aivan meren rantaan. Syksyn ensimmäiset pakkasaamut olivat hänelle selvä merkki tulevasta. Hän haistoi pelikauden alun, saman innon pelaajissa ja katsojissa, niin kuin ennenkin. Nuorena hän ei tiennyt jääkiekon muodostavan koko hänen elämäänsä. Poikasena hän oli pelannut itsekin mutta huomasi pian ettei ollut kuin korkeintaan keskinkertainen. Raha liikkui muualla kuin hänen luistimissaan.

Hänen elämästään ei ole juhlia puuttunut. Myöhään venyneet kosteat illalliset ovat joskus olleet mukavaa vastapainoa menestyksen eteen tehdylle työlle. Aina kun hän ehti, hän kiiti itsekin pelikentälle. Siellä hän oli kuka tahansa muukin. Häntä taklattiin ja hän antoi samalla mitalla takaisin. Pukuhuoneen penkillä hän unohti kaiken muun sitä mukaa kun hän riisui siviilivaatteitaan ja puki pelivarusteita ylleen. Se oli hänen henkireikänsä.

Pelaamiset ovat nekin jääneet. Enää hän seuraa niitä vip-aitioista muiden pukumiesten seurassa. Kadoneen kunnon hän huomaa uutta pukua sovittaessaan. Hän vitsailee räätälilleen, että tämän mittanauha on kutistunut. Räätäli on kuullut saman niin useasti, eikä anna sen häiritä työtään. Myös lääkäri on kehoittanut häntä ruoanlaadun ja varsinkin määrän tarkkailuun. Mitä ne nyt muka tietää. Samaa ovat sanoneet viimeiset kaksikymmentä vuotta ja tässä sitä vain mennään. Aallonharjalla edelleen. Korkeammalla kuin monet nuoremmat. Tai kouluja käyneemmät.

Hän saapuu perille. Hän nousee mahdollisimman nopeasti autosta ja kiirehtii toimistoonsa. Toimiston edessä on toimittaja. Häntä tympäisee lehdistön häneen kohdistamat porvarisyytökset. Hän ei halua antaa nyt mitään lausuntoja. Verot ne pitää varakkaankin maksaa ja työllä hän on omaisuutensa ansainnut. Joskus hän miettii eläkkeelle siirtymistä, mutta mitä hän sitten tekisi?

21. Toteutumaton unelma

Hän istuu sängyn laidalla ja katsoo itseään peilistä. Hiukset hapsottavat. Hän ei ole vielä jaksanut harjata niitä. Silmien alukset ovat tummat. Niiden ympärillä on pieniä juonteita. Sylissä olevissa käsissä on samoja viivoja. Hän huokaisee hiljaa mielessään. Katsoo sitten jalkojaan. Reisissä on muhkuroita. Hän puristelee niitä ensin varovasti, sitten hieman kovakouraisemmin. Eivät ne siitä muuksi muutu. Hän ei vilkaisekaan enää peiliin vaan nousee ja kävelee vessaan.

Taas se tuttu tunne valtaa hänet. Mieli on levoton. Miten vaikea hänen on unohtaa ajatukset hetkeksi ja olla tyytyväinen edes aamuisin. Juuri aamuisin se kaikki on vaikeinta. Aamuisin hän haluaisi herätä pienen ihmisen vierestä joka on kaikilla jäsenillään vallannut koko pedin. Tai niihin hitaisiin aamuihn, jolloin hän saisi vain olla rinnalla imevän vauvan vierellä.

Mutta sitä aikaa ei enää tule ja hän tietää sen. Hänen kohtu ei enää koskaan kanna lasta. Seuraavaa raskautta on turha odottaa. Käsiä pestessään hän kokoaa ajatuksiaan. Kaikki on hyvin. Hän on saanut enemmän kuin moni. Kodin, puolison ja perheen. Hän käskee itseään unohtamaan jo koko jutun.

Hän kävelee lasten huoneeseen ja kahdet uniset silmät katsovat häneen. Aamut ovat hyviä näinkin. He halaavat häntä kaikella rakkaudellaan ja hänen hänen rinnassaan läikehtii pakahduttava onnen tunne.

.

20. Riita

On tuo nyt yksi pöljä! Mitä varten sitä ei voi yhessä kohti pysyä ja käydä vain siitä töissä. Missähän tuo luulee siellä asuvansa. Sinne muka pitää päästä kaiken maailman kyttääjien ja hamppareitten joukkoon. Ei ole rahaa, ei tunne ketään eikä se osaa mennä minnekään. Mitään ei usko eikä tottele. Tukasta ottasin kiinni jos tässä olisi. Pysyisi se sitten kotona. Ja muka kimppakämppään! Minkälaisia mahtaa ne kaveritkin olla. Samanlaisia huithapeleita. Sitten ollaan viikonloput kapakoissa ja vähätkin rahat menee sinne. Ei varmasti lähde mihinkään! Yhdessä paikassa pysyy nyt kun siihen on mennyt!

Mitenköhän se nyt mahtoi suuttua kun luurin löin korvaan. Ei soita eikä kuulu mitään. Kahteen viikkoon ei ole soittanutkaant. Onkohan se hengissä vielä. Voivoi, lähtiköhän se nyt sitten kuitenkin? Tulisi käymään kotona ja tottelisi nyt. Mikä kiire sillä nyt on minnekään. Onkohan se soittanut siskoille? Soittaisi nyt.

19. Credo

"Minä uskon"

Uskonko minä mihinkään? Mitkä ovat minun vakaumukseni?

On järkytys huomata etten itse pysty määräämään elämääni sellaiseksi kuin haluan. Maailma ei palkitse minua kaikesta vaivannäöstäni. Kruunu ei kirkastu vaikka kuinka ahkeroisin kolmessa vuorossa: töissä, kotona ja oman bikinikunnon ylläpidon parissa.

Protestanttisen kasvatuksen myötä elämääni ohjaa vahvasti työnteon arvostus. Laumanjohtajien rehellisyys ja moraali on vaihtunut totuus- ja arvovajeeksi. Tasa-arvon vastapainona on hyvä veli -verkostot. Politiikalla saadaan valjastettua elämäni parhaat vuodet kohti parempaa taloutta. Loppuaika minua sitten peloitellaan eläkkeettömästä vanhuudesta.

Uskon, että lapsissa on toivo paremmasta. Lapset tietävät mikä on elämässä tärkeää ja arvokasta:

"Perhe, ystävät ja elämä itsessään"

Loppuun siteeraan Tommy Tabermannia:

Minä näen yhä unta,

jossa on pelkkiä olkapäitä ja sylejä, 

ei yhtään kyynärpäätä. 

17. Kirje menetetylle

"Kun menetin sinut, menetin samalla..."

Menetinkö samalla vastuuttomuuteni, anarkismini ja vapauteni. Luovuinko samalla omista ihanteistani, kaikkivoipaisuudestani ja unelmistani. Minne katosivat odotukset menestyksen siivistä ja maisesta mammonasta.

Huomaamatta en pysynytkään enää vauhdissasi kuten aikaisemmin. Juoksit virnistellen edelläni yhtä kepeästi kuin ennenkin ja äkkiä olit kadonnut. Harvakseltaan kohtaan sinut vielä. Huomaan sinut, kun katson itseäni puolta nuorempia. Siellä sinä olet. Leikittelet nyt heidän kanssaan ja minä yritän tottua sinun tärkeilevään isoveljeesi. Uhmaamme häntä joskus yhdessä. Emme pääse häntä karkuun, koska hän löytää minut aina.

Kaipaan yhteisiä hetkiämme jolloin saatoimme valvoa aamuun saakka. Kaipaan huolettomuutta huomisesta ja sitä kun huolehdin vain itsestäni. Sinun ansiostasi minun ei tarvinnut miettiä ravintoarvoja tai kalorimääriä. Meidän ei tarvinnut murehtia suhdannevaihteluita tai tapetinvärejä. Sinä pidit huolen ettei niillä ollut meille merkitystä.

Ikävöin sinua vielä joskus vaikka olen jo hyväksynyt, että olet minut hylännyt. En unohda sinua koskaan. Sinun avullasi olen tänään se miksi olen tullut. Sydämeni on täynnä yhteisiä muistoja.


Remutaan hetki, kun tapaamme jälleen.

16. Sanoja tuntemattomalle

"Hyvä tuntematon"
Ulkona on aurinkoinen päivä. Valo suorastaan häikäisee ja joudun siristelemään silmiäni nähdäkseni kunnolla. Ilma tuoksuu jo raikkaasti keväälle.

Jalkani tuntuvat raskailta. Hartioitani kivistää. Minulla on vähän nälkäkin. Olen syönyt viimeksi viisi tuntia sitten, juuri ennen kuin menin aamu-uinnille. Lihakseni menivät jumiin uima-altaalla. Niissä on vielä jäljellä muistikuva eilisestä lihaskuntotreenistä ja viime viikkoisista kävelyistä ja hiihdoista. Illalla en pystynyt tekemään punnerruksia viittä enenmpää kun oikeaan ranteeseeni alkoi sattumaan. Lisäksi oikea lonkka on vihoitellut jo ainakin kuukauden.

Mutta minulla on kepeä ja tyyni olotila. Minulla ei ole kiire mihinkään. Voisin ottaa sukset ja lähteä meren jäälle ahmimaan lisää hyvää oloa ja auringonpaistetta. Jos pystyisin, mehustaisin tätä hetkeä monta pullollista aamupalakäyttöön, tölkittäisin osan kellariin pahanpäivän varalle ja muutaman rasian laittaisin pakkaseen ensi syksyä varten. Ja osan voisin antaa sinulle, niin kuulisit ja tuntisit saman kuin minä.