23. Toisin sanoin

Isosisko herättää minut. "Ala nousta kouluun" hän sanoo. Minä suorastaan pomppaan ylös. Avaan verhot  riuhtaisemalla. Aurinko paistaa kynnetylle pellolle. Se on vielä liian märkä, että sitä voisi vielä karhita. Mutta aamu on kevään paras. Tänään on viimeinen koulupäivä ja kesäloma alkaa aivan kohta.

Otin illalla esille uuden kesämekkoni. Mekko on täynnä pieniä kukkia sinisellä pohjalla. Siihen kuuluu pieni valkea pitsireunainen essu ja valkoiset polvisukat. Se näyttää minusta hieman kansallispuvulta. Mutta miten kaunis se onkaan.

Pyöräilen kouluun siskoni kanssa. Minun ei tarvitsisi sillä saisin kulkea taksikyydilläkin. Minusta on hauskempaa mennä pyörällä, sillä tavalla pääsen nopeammin kotiin. Kevättuuli on vielä viileä eikä ohutkevättakki lämmitä tarpeeksi. Kotona pidin pääni enkä takuulla suostunut laittamaan sukkahousuja jalkoihin. Koululla ollaan kuitenkin sisällä eikä siellä sitten enää palelisi.

Istun yläluokassa alaluokkalaisena eturivissä. Luokka on täynnä oppilaita ja aikuisia. Opettaja on tuonut koivunoksia koristeeksi. Taululle opettaja on kirjoittanut kauniilla käsialalla hyvän kesän toivotukset. Kevätjuhlan aluksi laulamme yhteislaulun. Olemme harjoitelleet sitä niin monta kertaa, että jokainen osaa jokaisen säkeen taatusti ulkoa. Heti alussa on se kohta mitä opettaja varoitti korostamasta, ei saa niistää, pitää hillitä venyttämättä i-kirjainta ja suhistamasta ässää. Yritän laulaa sen kohdan oikein hienosti.

Katselen laulaessani urkuharmonia polkevaa opettajaa, liitutaulua ja mekkoani. Siinä ne kukkaset koristavat joka paikkaa.

22. Kauimpana minusta

Seitsemältä aamulla hän istuu graffitin värisessä puvussa uutuutta kiiltelevän mersun takapenkillä. Hän on jo  vuosia käyttänyt työmatkansa niin kuin huvittaa. Selata päivän uutisia, tarkistaa tulleita viestejä, soittaa ensimmäiset puhelunsa tai joskus seurata vuodenajan vaihtumista moottoritien varrelta. Parhaiten hän huomasi sen silloin kun tie teki mutkan aivan meren rantaan. Syksyn ensimmäiset pakkasaamut olivat hänelle selvä merkki tulevasta. Hän haistoi pelikauden alun, saman innon pelaajissa ja katsojissa, niin kuin ennenkin. Nuorena hän ei tiennyt jääkiekon muodostavan koko hänen elämäänsä. Poikasena hän oli pelannut itsekin mutta huomasi pian ettei ollut kuin korkeintaan keskinkertainen. Raha liikkui muualla kuin hänen luistimissaan.

Hänen elämästään ei ole juhlia puuttunut. Myöhään venyneet kosteat illalliset ovat joskus olleet mukavaa vastapainoa menestyksen eteen tehdylle työlle. Aina kun hän ehti, hän kiiti itsekin pelikentälle. Siellä hän oli kuka tahansa muukin. Häntä taklattiin ja hän antoi samalla mitalla takaisin. Pukuhuoneen penkillä hän unohti kaiken muun sitä mukaa kun hän riisui siviilivaatteitaan ja puki pelivarusteita ylleen. Se oli hänen henkireikänsä.

Pelaamiset ovat nekin jääneet. Enää hän seuraa niitä vip-aitioista muiden pukumiesten seurassa. Kadoneen kunnon hän huomaa uutta pukua sovittaessaan. Hän vitsailee räätälilleen, että tämän mittanauha on kutistunut. Räätäli on kuullut saman niin useasti, eikä anna sen häiritä työtään. Myös lääkäri on kehoittanut häntä ruoanlaadun ja varsinkin määrän tarkkailuun. Mitä ne nyt muka tietää. Samaa ovat sanoneet viimeiset kaksikymmentä vuotta ja tässä sitä vain mennään. Aallonharjalla edelleen. Korkeammalla kuin monet nuoremmat. Tai kouluja käyneemmät.

Hän saapuu perille. Hän nousee mahdollisimman nopeasti autosta ja kiirehtii toimistoonsa. Toimiston edessä on toimittaja. Häntä tympäisee lehdistön häneen kohdistamat porvarisyytökset. Hän ei halua antaa nyt mitään lausuntoja. Verot ne pitää varakkaankin maksaa ja työllä hän on omaisuutensa ansainnut. Joskus hän miettii eläkkeelle siirtymistä, mutta mitä hän sitten tekisi?

21. Toteutumaton unelma

Hän istuu sängyn laidalla ja katsoo itseään peilistä. Hiukset hapsottavat. Hän ei ole vielä jaksanut harjata niitä. Silmien alukset ovat tummat. Niiden ympärillä on pieniä juonteita. Sylissä olevissa käsissä on samoja viivoja. Hän huokaisee hiljaa mielessään. Katsoo sitten jalkojaan. Reisissä on muhkuroita. Hän puristelee niitä ensin varovasti, sitten hieman kovakouraisemmin. Eivät ne siitä muuksi muutu. Hän ei vilkaisekaan enää peiliin vaan nousee ja kävelee vessaan.

Taas se tuttu tunne valtaa hänet. Mieli on levoton. Miten vaikea hänen on unohtaa ajatukset hetkeksi ja olla tyytyväinen edes aamuisin. Juuri aamuisin se kaikki on vaikeinta. Aamuisin hän haluaisi herätä pienen ihmisen vierestä joka on kaikilla jäsenillään vallannut koko pedin. Tai niihin hitaisiin aamuihn, jolloin hän saisi vain olla rinnalla imevän vauvan vierellä.

Mutta sitä aikaa ei enää tule ja hän tietää sen. Hänen kohtu ei enää koskaan kanna lasta. Seuraavaa raskautta on turha odottaa. Käsiä pestessään hän kokoaa ajatuksiaan. Kaikki on hyvin. Hän on saanut enemmän kuin moni. Kodin, puolison ja perheen. Hän käskee itseään unohtamaan jo koko jutun.

Hän kävelee lasten huoneeseen ja kahdet uniset silmät katsovat häneen. Aamut ovat hyviä näinkin. He halaavat häntä kaikella rakkaudellaan ja hänen hänen rinnassaan läikehtii pakahduttava onnen tunne.

.

20. Riita

On tuo nyt yksi pöljä! Mitä varten sitä ei voi yhessä kohti pysyä ja käydä vain siitä töissä. Missähän tuo luulee siellä asuvansa. Sinne muka pitää päästä kaiken maailman kyttääjien ja hamppareitten joukkoon. Ei ole rahaa, ei tunne ketään eikä se osaa mennä minnekään. Mitään ei usko eikä tottele. Tukasta ottasin kiinni jos tässä olisi. Pysyisi se sitten kotona. Ja muka kimppakämppään! Minkälaisia mahtaa ne kaveritkin olla. Samanlaisia huithapeleita. Sitten ollaan viikonloput kapakoissa ja vähätkin rahat menee sinne. Ei varmasti lähde mihinkään! Yhdessä paikassa pysyy nyt kun siihen on mennyt!

Mitenköhän se nyt mahtoi suuttua kun luurin löin korvaan. Ei soita eikä kuulu mitään. Kahteen viikkoon ei ole soittanutkaant. Onkohan se hengissä vielä. Voivoi, lähtiköhän se nyt sitten kuitenkin? Tulisi käymään kotona ja tottelisi nyt. Mikä kiire sillä nyt on minnekään. Onkohan se soittanut siskoille? Soittaisi nyt.

19. Credo

"Minä uskon"

Uskonko minä mihinkään? Mitkä ovat minun vakaumukseni?

On järkytys huomata etten itse pysty määräämään elämääni sellaiseksi kuin haluan. Maailma ei palkitse minua kaikesta vaivannäöstäni. Kruunu ei kirkastu vaikka kuinka ahkeroisin kolmessa vuorossa: töissä, kotona ja oman bikinikunnon ylläpidon parissa.

Protestanttisen kasvatuksen myötä elämääni ohjaa vahvasti työnteon arvostus. Laumanjohtajien rehellisyys ja moraali on vaihtunut totuus- ja arvovajeeksi. Tasa-arvon vastapainona on hyvä veli -verkostot. Politiikalla saadaan valjastettua elämäni parhaat vuodet kohti parempaa taloutta. Loppuaika minua sitten peloitellaan eläkkeettömästä vanhuudesta.

Uskon, että lapsissa on toivo paremmasta. Lapset tietävät mikä on elämässä tärkeää ja arvokasta:

"Perhe, ystävät ja elämä itsessään"

Loppuun siteeraan Tommy Tabermannia:

Minä näen yhä unta,

jossa on pelkkiä olkapäitä ja sylejä, 

ei yhtään kyynärpäätä. 

17. Kirje menetetylle

"Kun menetin sinut, menetin samalla..."

Menetinkö samalla vastuuttomuuteni, anarkismini ja vapauteni. Luovuinko samalla omista ihanteistani, kaikkivoipaisuudestani ja unelmistani. Minne katosivat odotukset menestyksen siivistä ja maisesta mammonasta.

Huomaamatta en pysynytkään enää vauhdissasi kuten aikaisemmin. Juoksit virnistellen edelläni yhtä kepeästi kuin ennenkin ja äkkiä olit kadonnut. Harvakseltaan kohtaan sinut vielä. Huomaan sinut, kun katson itseäni puolta nuorempia. Siellä sinä olet. Leikittelet nyt heidän kanssaan ja minä yritän tottua sinun tärkeilevään isoveljeesi. Uhmaamme häntä joskus yhdessä. Emme pääse häntä karkuun, koska hän löytää minut aina.

Kaipaan yhteisiä hetkiämme jolloin saatoimme valvoa aamuun saakka. Kaipaan huolettomuutta huomisesta ja sitä kun huolehdin vain itsestäni. Sinun ansiostasi minun ei tarvinnut miettiä ravintoarvoja tai kalorimääriä. Meidän ei tarvinnut murehtia suhdannevaihteluita tai tapetinvärejä. Sinä pidit huolen ettei niillä ollut meille merkitystä.

Ikävöin sinua vielä joskus vaikka olen jo hyväksynyt, että olet minut hylännyt. En unohda sinua koskaan. Sinun avullasi olen tänään se miksi olen tullut. Sydämeni on täynnä yhteisiä muistoja.


Remutaan hetki, kun tapaamme jälleen.

16. Sanoja tuntemattomalle

"Hyvä tuntematon"
Ulkona on aurinkoinen päivä. Valo suorastaan häikäisee ja joudun siristelemään silmiäni nähdäkseni kunnolla. Ilma tuoksuu jo raikkaasti keväälle.

Jalkani tuntuvat raskailta. Hartioitani kivistää. Minulla on vähän nälkäkin. Olen syönyt viimeksi viisi tuntia sitten, juuri ennen kuin menin aamu-uinnille. Lihakseni menivät jumiin uima-altaalla. Niissä on vielä jäljellä muistikuva eilisestä lihaskuntotreenistä ja viime viikkoisista kävelyistä ja hiihdoista. Illalla en pystynyt tekemään punnerruksia viittä enenmpää kun oikeaan ranteeseeni alkoi sattumaan. Lisäksi oikea lonkka on vihoitellut jo ainakin kuukauden.

Mutta minulla on kepeä ja tyyni olotila. Minulla ei ole kiire mihinkään. Voisin ottaa sukset ja lähteä meren jäälle ahmimaan lisää hyvää oloa ja auringonpaistetta. Jos pystyisin, mehustaisin tätä hetkeä monta pullollista aamupalakäyttöön, tölkittäisin osan kellariin pahanpäivän varalle ja muutaman rasian laittaisin pakkaseen ensi syksyä varten. Ja osan voisin antaa sinulle, niin kuulisit ja tuntisit saman kuin minä.

15. Käännekohta

Onko mulla nyt tukka hyvin? Onks tää liian kirkasta huulipunaa? Laitanko sittenkin tän toisen paidan? Ei tää ole hyvä. Äh, kaikkeen sitä pitää mennäkin. No onpahan jotain tekemistä eikä tarvi katsoa telkkua koko iltaa. Juna lähtee kohta, onks nyt kaikki mukana. Jep, sit kai pitää mennä.

Minkähän näkönen se on? Ääni ainakin oli kiva. Ainakin olen ajoissa paikalla. Näytös alkaa vasta tunnin päästä. Pitäiskö ottaa jotain evästä? No jos se ostaa ja tarjoo sit mullekin. Kohta sen pitäisi tulla. Ei kyllä vielä näy. Taidan ottaa teetä ja mennä jo odottamaan. No tossa on hyvä paikka ja näkee hyvin mun punaisen takin.

Eiks se meinaa tulla sit ollenkaan? Onpa tyhmää. Se on jo vartin myöhässä! Ei se sit tuukkaan. Mä käyn nyt vessassa ja jos ei se ole tullu niin mä lähden kotiin. Nyt ne huulipunat jäi siihen kupin reunaan, täytyy laittaa vähän lisää. Jokohan sitä voisi mennä katsomaan? Kyllä kakskyt minuuttia saa riittää armon aikaa. Aika tollo jos ei ole tullu.

No onks se toi?! Joo, musta takki ja lipallinen hattu. No pitää kysyä: "Hei, olet sä se?" "Mä aattelin jo ettet sä tuukkaan ja olin just lähössä kotiin."

"Juodaanks me jotain? Mä jo ehdin yhden kupin teetä jo ootellessa ottaa, mut voin mä juoda toisenkin?" Aika kivan oloinen tyyppi. Aika ihana hymy ja silmät.

Ai kauheeta, kohta alkaa se leffa! "Mennäänks me kattoo vai miten...?" Pihi se ainakin on, ei ostanu mulle lippua eikä mitään. Mut toisaalta hyvä ettei jaa kaikkia rahojaan heti vieraisiin naisiin. Ihan hyvä kun tuli kattoon tän leffan mun kanssa, en mä olis tätä yksin uskaltanukkaan.

14. Varhainen muisto

lauantai 13.7.1985

Tänään oli hiton kuuma päivä. Onx mun pakko olla tuolla pellolla jos en haluu? Mihin mä menisin jotta sais ees joskus olla rauhassa?!!
Mut arvaa mitä. Mä tulin sit sisälle vähän viileempään, no ei toi meidän karsee musta nahkasohva tietty mikään maailman coolein paikka tietty oo, mut tulin sit siihen kuitenki ja katoin sitä live aidii telkusta samalla ja siellä oli joku aivan älyttömän hyvän näkönen tyyppi ja porukka oli aivan sikana mukana menossa. Ensin mä katoin että mitä tää oikein on mutta sitte ne esitti semmosen biisin kuin radio gaga...tai jotain... ja se fiilis! Porukka oli siinä aivan heti mukana ja näytti tosi makeelta kun ne taputti yhtä aikaa sen biisin mukana.  Vitsi kun olisi ollu siellä!
No mitä vielä. Isä pöyhii pellolla heinää. Onnex mun ei tänään tarvi sinne enää mennä. No mä katon tätä konserttii niin pitkään kun jaksan. Aivan mahtava juttu ja silleen!!! Oispa Suomessaki joskus tällasii!!! Mä olen niiiiin rakastunu <3

Tässä se sit vielä tulee!
http://www.youtube.com/watch?v=jlxLe1UfjtM

(Vain 27 vuotta myöhemmin ymmärsin, että biisissä kritisoitiin radiokanavien yksipuolista musiikkitarjontaa ja gaga tarkoittaa suomeksi p*skaa. Lisäksi biisin tarkoitus oli saada keikkayleisö fyysisesti mukaan ja mielikuva rakennettiin musiikkivideon avulla.)

9. Tajunnanvirtaa II

"Poika tuli!"

Minun poikani, topakan oloinen tapaus. Leveät kämmenet mutta kapeat ja pitkät jalat. Silmät taitavat olla siniset. Päälaella musta tukka.
Sen sateisen syyspäivänaamun jälkeen alettiin punnita koko maailmaa  toisella tavalla. Kädet jämäköityvät ja kengät käyvät pieniksi. Hiukset kasvavat ja lippalakin alta paljastuu aurinkoisesti hymyilevä pellavapää.

Isosiskon perässä löytyvät parhaat heittokivet, ötökät, mustikkapaikat, sienet ja ojanpohjat.
Kerran keväisen päivän iltana nukkumaan mennessä, siskolle tulee sängyssä jano. Hänelle viedään vesilasi sängylle, jonka sitten kaataa petiinsä. Mikä mylläkkä siitä saadaankaan aikaiseksi. Ei nyt kukaan suostu märällä patjalla nukkumaan. Märkää kohtaa peitetään pyyhkeillä ja peitto vaihdetaan kuivaan.
Pikkuveli haluaa samanlaisen hienomman pedin kuin siskolla, muuten ei uni tule. Asiaa selitetään, että toisella on peti märkä: "Haluatko sinäkin vettä sänkyyn?"

Taloon saadaan hetkeksi hiljaisuus, kunnes toinen päättää haluavansa vettä sänkyyn myös! Onhan tämä kummaa ettei kukaan pääse tänä yönä nukkumaan. Sankoon laitetaan hermostuksissa vettä ja kysytään, että "Mihin kohtaan kaadetaan!?" Poika miettii hetken ja kysyy: "Missä kohtaa siskolla on vettä?"


Pihapiiri laajenee päiväkodin kautta kouluun. Kasvat siskoa pidemmäksi. Katselen ikkunasta aamuisin, kun yhdessä lähdette reput selässä. Kuuntelet rauhallisesti siskoasi, kun hän kertoo sinulle tärkeitä asioita. Joinakin aamuna sisko on herännyt väärällä jalalla. Silloinkin kuljet koulumatkan yhtä tyynesti kuten aina.

Millainen diplomaatti sinusta mahtaa vielä kasvaa?

8. Tajunnanvirtaa I

Oulun insinöörit ry:n jäsenistä 12 % on naisia. Maanlaajuisesti tämän ammattikunnan edustajista 15 % on naisväestöä. Aivan pian minä olen yksi heistä. Tänään puolen päivän aikaan sain insinöörityöni viimeiset tekstinkorjaukset valmiiksi. Laitoin saavutuksestani työn sisällönohjaajalle viestin, että valmista on minun puolestani.
Tekstin valmistuminen ei oikeastaan tuntunut miltään. Mitään kiviä ei pudonnut sydämeltä tai rinnan päältä. Siinä se tikulla on tallessa. Sadat työtunnit 5 000 kB:n muodossa.

Jäin oikein ihmettelemään tuntemuksiani. Tekstinohjaaja oli työnkanteen kirjoittanut oranssilla kannustavan viestinkin: "Onnitteluja - yksi urakka ohi. Nauti!"  Kiitos kauniista sanoista, mutta ei kai tämä mitään ennennäkemätöntä ole.

Sen verran kuitenkin ajattelin, että tulostan sen nelivärisenä, rei'itän sen omaan kansioon ja laitan kirjahyllyyn. Viiden vuoden päästä hämmästelen mitä sotkua on tullut kirjoitettua ja kenties tunnen lämpimän läikähdyksen muistellessani kaikkia mukavia insinööriopiskelijakavereita, mukavia opettajia ja yön tunteina tehtyjä harjoitustöitä. Silloin laitan insinöörityön kannet kiinni hymyssä suin ja pistän sen takaisin hyvien muistojen hyllyyn.

7. Myytit uusiksi

Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi
(Kalevalan 1. runo, säkeet 231–236)

Ennen vanhaan uskottiin, että asioiden hallinta paranee, kun niiden synty tunnetaan.
Toiko haikara minut äidin helmoihin kasvamaan. Sillä tavallako minä olen alkuni saanut. Suuri kokoisen linnun nokassa lennätettynä. Mistä se tiesi juuri meille tulla. Entä jos olen vaihdokas. Jos minut oli määrä viedä aivan toisaalle, vaikka ihan eri valtioon. Oikeasti puhuisin sujuvaa ranskaa ja oikeasti minulla olisi kaksi lasta Johnny Deppin kanssa. Tai jos haikara eksyi räntäsateessa vain vähän ja minä olenkin oikeasti entinen ympäristöministeri ja nyt äitiyslomalla kansanedustajan työstä.
Haikara on kunnioitusta herättävän näköinen lintu punaisine nokkineen. Jos se lennättää vauvoja pesästään asti niin aika pitkä matka minulla on ollut.
Entä jos tähän kätkeytyy heinälatoromantiikkaa. Lato, heiniä, sininen taivas ja kuohuva koski. Pilvet lipuvat sinisellä taivaalla ja koski kuohuu.
Tämän pidemmälle en halua latoon kurkistaa. Haikaratarina ei ehkä olekaan keksitty tiedonhaluisille lapsille vaan aikuisille, jotka eivät halua tietää liikaa.

6. Aloittamisen taito

"Sht, minä tunnen tuon naisen." Käännyn katsomaan kuuluvan ja kirkkaan äänen suuntaan. Kyllä se on se. No se näyttelijä, siitä...siitä...niin mistä? Nainen puhuu kaukojunan makuuvaunun käytävällä ennenkuin saavumme Pasilaan. Mikä ohjelma se olikaan missä olen hänet nähnyt? Lapset vastaavat naiselle ruotsiksi. Mietin kaikki ruotsinkieliset ohjelmat, enkä pysty yhdistämään häntä mihinkään.

He valmistautuvat jäämään pois junasta, kuten minäkin. Siirryn tämän kovaäänisen perheen luota ulko-ovea kohti. Mietin vielä hetken junasta poistuessani, mistä tunnen hänet.

Illalla tapaan vanhoja ystäviäni. Pelaamme arvaa kuka -peliä. Peli etenee iloisesti. Silloin muistuu junan nainen mieleeni ja arvuuttelen jos joku tunnistaisi hänet kuvauksestani. Julkkis, naisnäyttelijä, vaaleat puolipitkät hiukset, puhuu ruotsia, lapsia... Kukaan ei arvaa ja minä en pysty paljastamaan kuka hän oli, kun en muista.

Myöhemmin, paljon myöhemmin, kun olin jo unohtanut koko tapauksen näen hänet televisiossa jälleen. Siinä hän on, se junassa kohtaamani kätevä emäntä!
 
http://www.youtube.com/watch?v=cv3WJpSiTIc&feature=related

3. Uutisen taakse

Maan itä- ja pohjoisosassa:

Pilvisyys vaihtelee puolipilvisestä pilviseen.
Läheltä piti tilanne sattui sään ollessa puolipilvisestä pilviseen. Silloin oli Kalixissa kesä kauneimmillaan  Tilanne sattui kun ote herpaantui hetkeksi kahdentoista tunnin yhtämittaisen ajon jälkeen. Liikennettä oli vähän ja ajatukset harhaili jo kotona. Tuli nälkäkin. Ojensin käteni oikealle ottaakseni meetvurstia hiukopalaksi ja siinä se oli.
Hirvi nousemassa penkereeltä ajokaistalle.

Itärajalla on osin selkeää.
Se vasta onkin kaunista, kun katsot korkean vaaran laelta kuinka aurinko valaisee aamu-usvan peittämät laaksot. Usva liikehtii alati ja muuttaa muotoaan. Vähitellen usva väistyy lämpötilan noustessa ja auringon säteet valaisevat laakson pohjalle saakka. Mutta silloin on jo syksy ja  ilmassa lähestyvän talventuntua.

Perämereltä voi ajautua yksittäisiä lumikuuroja rannikolle, muuten on poutaista.
Ihminen ei tarvitse yli kymmenen senttimetrin lumipeitettä. Jos sattuu satamaan, niin mieluusti suoraan naapurin pihalle. Meillä voi olla poutaista.

Lämpötila on -15...-25 astetta.
Lapsena ei pakkaset haitanneet. Silloin laitettiin toiset lapaset lapasten päälle ja ulos piti päästä. Silloin näytti myös liikennemerkin tolppaan syntynyt kuura mielenkiintoiselta. Se kimmelteli auringossa kauniisti. Miltähän se mahtaa tuntua kielenkärjessä? Tunnet hengityksen metallin ja kasvojen välissä hetkeä ennen kuin kieli tarraa jäiseen tolppaan kiinni.
Kieli ei irtoa. Ketään ei ole lähellä.
Kieltä alkaa hetkessä paleltaa. Kohta jäätyy koko kielenpää.
Hädissään riipaiset kielen irti ja siitä alkaa vuotaa verta.
Koulussa siitä ei uskalla mainita kenellekään ja syöminen sattuu.

Itärajalla on paikoin kylmempää.
Millaista se on kun lämpötila on alle 25 astetta? Tuntuuko se keuhkoissa kun hengittää kylmää ilmaa? Jäätyvätkö posket ja tuntuvatko ne polttavilta? Kannattaako silloin liikkua vai olla liikkumatta? Voiko kuuma sauna tuntua koskaan paremmalta?

2. Kolme korttia pöydällä

Työttömällä on aikaa olla halutessaan kotona. Koti on hyvä paikka kuunnella lempimusiikkia. Jotta kaiken lempimusiikin ehtii kuunnella kannattaa sen vuoksi herätä aamulla työmatkalaisten aikaan. Sitä voi keittää pannullisen teetä. Aamulla sopivan aamumusiikin kuunteluun sopii kiinalainen lääketee appelsiininkuorilla ja limearomilla maustettuna. Teetä hörppiessä ja sveitsiläistä pehmojatsia kuunnellessa voi samalla keittiön ikkunasta katsella kuka naapureista on töihin menossa. Siinä se elimistökin kuin itsestään kiihdyttää aineenvaihduntaa paremmaksi.

Päivemmällä tee vaihtuu mustaan luomu assamiin. Kofeiinia tarvitsee, että jaksaa valvoa vaipumatta päiväunille. Työttömän aamujatsit vaihtuu kotimaiseen bluussiin. Nyt ei rallatella. Päivällä muistuu mieleen kotikasvatus ja työnteon tärkeys.

Illalla ei tarvitse enää olla ryhdikkäänä. Silloin kuunnellaan vielä klassista kitaraa. Lämmikkeeksi otetaan vähän kofeenia sisältävää valkoista teetä sitruunalla ja  rosmariinillä maustettuna.
Teetä ja sympatiaa. Ja rakkautta musiikkiin.

http://www.youtube.com/watch?v=VyInRKDrSUM&feature=related

1. Päivän lista

Kävin tänään uimassa. Uimataito määritellään näin; osaa hypätä syvänvedenpäähän niin, että käy kokonaan veden alla ja ui 200 m, josta 50 m selällään. Minä vesiliikuin 15 minuuttia 1,3 metrin syvyisessä vedessä, 15 minuuttia vesijuoksua ja puoli tuntia vesijumppaa.

Sitten tuli nälkä. Mieleni teki meetvursti pizzaa. Meetvursti pizzaa missä on paprikaa.
Uimahallin saunassa juttelin eläkeläismummon kanssa kylpylöistä. Minulla ei tee enää mieli kylpylälomille. Viime kesänä olimme kylpylässä, jossa oli kaksi kuntouintiallasta. Vesiliikuin niiden matalanvedenpäissä. Vahdin mukamas lastani, ettei se huku tai tapahdu jotain muuta kamalaa.

Eläkeläismumolla oli hyviä kylpylämuistoja. Sen ei varmaan ole tarvinnut viettää aikaansa lastenleikkihuoneessa. Meidän viime kesäisessä kylpylähotellissa oli leikkihuoneessa tuoli ja lastulevyinen pöytä. Lapsista se oli tylsin leikkihuone missä ovat olleet. Olin samaa mieltä.

Muutama vuosi sitten en omistanut edes uimapukua. Ensi kesäksi saatan hankkia elämäni ensimmäiset bikinit. Mihin uimataidoton bikinejä olisi tarvinnut?  Kun rohkaistun tarpeeksi teen ensimmäisen hyppyni syvään veteen. Se tulee olemaan täydellinen hyppy eteenpäin, normaalisti, ilman puolta volttia eli pää edellä, eikä siinä keritä keriä.